Vetoomus Suomen kansalle

Oikeuskanslerinvirastossa on tällä hetkellä arkistoituna Suomen Valtion laitoksen työntekijöiden tekemä törkeä vahingonteko Kala-Sarre Oy: kohtaan, joka oikeuden mukaan tulisi saada tutkittavaksi ja selvitetyksi.

Oikeuskanslerinvirasto on arkistoinut Suomen Valtion Inarin kalanviljelylaitoksen työntekijöiden kalanviljelijä Eero Heinosen ja laitostyöntekijä Raini Haatajan Kala-Sarre Oy.tä ja meitä kohtaan v.2009 tehdyn vahingonteon jossa Kala-Sarre Oy:n yritystoimintaa ei voitu enään oikeasti jatkaa, ja sen myötä se tuhoutui, ja yrittäjinä meidän koko elämäntyömme meni hukkaan.

Eero Heinonen ja Raini Haataja käyttivät Etusolmijärven luonnonravintolammikoihin tuleville vastakuoriutuneille siianpoikasille merkitsemiseen käytettävää väriainekemikaalia epämääräisin vahvuuksin.

Ainoastaan miedoilla väriainekemikaaleilla merkatut siianpoikaset jäivät eloon. Koska kyseessä ei ollut RKTL:n tutkimus, niin me pidämme sitä tarkoitushakuisena vahingontekona.

Olemme pyytäneet, että Oikeuskanslerinvirasto ottaisi asian tutkittavakseen koska heidän antamansa päätös perustuu RKTL:n MMM:n kautta oikeuskanslerinvirastolle tulleeseen harhautukseen.

Siian luonnonravintolammikkoviljely on vahingontekijöitä vastaan täysin turvatonta, etenkin silloin kun ammattihenkilöt ovat asialla. Kun tällainen tietoinen pelko meillä oli olemassa, niin jatkaaksemme RKTL:n kanssa neuvotteluja tapahtuneen jälkeenjääneisyyden kiinniottamiseksi ja jatkaaksemme entiseen tapaamme lammikkoviljelyä, edellytimme että Eero Heinosen on tunnustettava tekonsa ja luvattava että hän jatkossa lopettaa vahingonteot meitä kohtaan. Käytimme tähän välittäjääkin, mutta turhaan.

Siian luonnonravintolammikot ovat yleensä isoja yksiköitä, kymmenien, jopa satojen hehtaarien suuruisia järviä. Ne ovat vahingontekijöitä vastaan vaikeasti valvottavia ja siten ne ovatkin enempi oman onnensa varassa.

Lammikoiden kannattavuus perustuu yksityisellä puolen kokonaan tuotantomassoihin, joten yrittäjä jää aina toiseksi vahingontekijöitä vastaan, kuten tässä tapauksessa Kala-Sarre Oy.

Esimerkiksi kun siianpoikanen on kesäkuun lopussa- heinäkuun alussa pituudeltaan 30-50mm, se kiertää jatkuvina massoina lammikoiden ympäri suurina leveinä parvilauttoina. Jos silloin rannalta heittää lammikollepäin menevän tuulen mukaan vaikkapa 5 grammaa pölynkevyttä Rotenonjauhetta, ja jos siitä puoletkaan menee veteen, niin tuhotyö on suoritettu. Liian helppoa tehdä näkymättömästi tuhoa ja vahinkoa jota ei sivullinen pysty edes huomaamaan.

Vähäisestäkin rotenonijauheesta muodostuu itsestään laajentuva lautta joka aaltojen ja tuulen mukana leviää ja kelluu vedessä pitkän aikaa. Kun kalaparvet uivat tällaisen lautan lävitse, niillä kovettuvat kiduksissa olevat happea ottavat hienot verisuonet ja sen johdosta siianpoikaset pikkuhiljaa menehtyvät hapen puutteeseen ja painuvat lammikon pohjaan. Lämpimän veden ansiosta kalanpoikaset hajoavat hyvin nopeasti pieneliöstön ruuaksi. Samaan aikaan lammikon vesi on tuotannollisesta syystä hyvin leväpitoisen sameaa, joten kuolleita kalanpoikasia olisi erittäin vaikea havaita, etenkään kun lammikoilta ei olla jatkuvasti seuraamassa mitä siellä tapahtuu, vaan lammikot ovat etupäässä oman onnensa varassa.

Rotenonia voidaan myöskin laskea luonnonravintolammikkoon menevään pieneen vähävetiseen ojannoroon muutaman kymmenen grammaa nestemäisenä ja näin tuhota lr-lammikon massatuotto kokonaan. Itse lammikoilla ei tässä tapauksessa tarvitse edes käydä.

Siian luonnonravintolammikkoviljelyn aloitti 1960 luvun puolessavälissä ensimmäisenä Suomessa Kalataloussäätiö Iijoella. Kävimme heti lr-viljelykokeilun alkuaikoina esimieheni kanssa Iijoella opintomatkalla, jossa biologi Martti Korhonen esitteli meille siian luonnonravintolammikko viljelyään ja siitä tulevia mahdollisuuksia. Kiinnostuksemme oli, josko tätä kehitteillä olevaa viljelymuotoa voitaisiin soveltaa myöskin Kemijoen vesistöalueelle. Olin vuoden 1966 alussa aloittanut kalapuolen kenttämestarina Kemijoen kalanhoitovelvotteita hoitavassa yksikössä, joka toimi Rovaniemellä Lapin maatalousseuran yhteydessä. Tämän opintomatkamme jälkeen minun tehtäväkseni tulikin mahdollisten lammikkopaikkojen etsintä, ensin kartalta ja sen jälkeen alustava maastokatsastus. Kohta työni olikin pääpainotteisesti 1-kesäisten siianpoikasten luonnonravintolammiviljely ja sen kehittäminen. Olenkin kehittänyt siian lunnonravintolammikko-

viljelyä vuosikymmenet aina tähän päivään saakka.

Teimme kollegani kanssa Lautiosaaren kuplahalli kalanviljelylaitoksella lammikkoveneen muotille muotin, jonka mukaan tehtiin sitten veneille muotti RKTL:n Muonion Särkijärven kalanviljelylaitoksella. Näitä veneitä on sen jälkeen tehty useampikymmenen kappaletta lammikkoviljely käyttöön ja ne ovat edelleenkin ko käytössä.

Tuohon aikaan teimme kovasti hyvää yhteistyötä ko laitoksen henkilökunnan kanssa.

Alusta alkaen minä perehdytin myöskin heidät siian luonnonravintolammikkoviljelyyn. Ja kun RKTL:n henkilökunnalla tuli ongelmia lr-viljelyssä, niin minut kutsuttiin useasti paikalle opastamaan ja neuvomaan. Näin yhteistyömme jatkui vuosia aivan saumattomasti.

Kehitin myöskin siianpoikasten kiinniottoa varten siian pikkupoikaspaunetin joka osoittautui verrattomaksi ja erinomaiseksi kiinniottovälineeksi ja on edelleenkin siian lammikkoviljely käytössä.

Olin kehittänyt siian luonnonravintolammikko viljelyä monipuolisesti jo alun toistakymmentä vuotta kun tuli Inarinjärven kalanhoitovelvoitteissa vajausta. RKTL:ltä puuttui sen hetkinen 1-kesäisten siianpoikasten tuottoisa ammattitaito, eikä lammikkopinta-alaakaan ollut vielä riittävästi, varsinkin kun Inarin alueelta puuttuvat vanhat niityiksi kuivatut järvikuivioalueet jotka itsestään jo ovat hyviä perustuotannoltaan. Tästä johtuen 1-kesäisten siian poikastuotossa alkoi syntyä Inarissa kovaa jälkeen jääneisyyttä ja kun siianpoikaset jäivät muutoinkin onnettoman pieniksi, niin se alkoi jo herättää huolestuneisuutta.

Seurasin tilannetta ja totesin, että siinä minulla olisi oiva mahdollisuus aloittaa 1-kesäisten siianpoikasten tuottaminen yksityisenä yrittäjänä.

Rovaniemellä Lapin vesipiirin johto tiesi ja tunsi ammattitaitoni, koska juuri he toimivat luonnonravintolammikko rakentajina. Niinpä sainkin tehtyä kahdenmiljoonan kappaleen 1-kesäisen siianpoikasten tuotanto sopimuksen Inarinjärven kalanhoitovelvoitteiden jälkeenjääneisyyden kiinniottamiseksi. Tämä oli vuonna 1978. Ja tottakai lammikkoni kasvattivat ja tuottivat komeaa liki kymmenen centtistä 1-kesäistä siianpoikasta erittäin suurella hehtaarituotolla.

Kun sitten tuli tietoon että Inarinjärven velvoiteviljelyn johto oli antanut ymmärtää, että ei Inarinjärven kalanhoitovelvoitteissa mainita siianpoikasten koosta tai laadusta yhtään mitään, vaan kappalemääristä. Puheena oli ollut mm, että viljelyssä riittää kun tuottaa velvotteissa mainitut siiapoikasten kappalemäärät. Edellä mainittu tulkinta tuntui tosi pahalta kun kokemuksesta tiesi mitkä tulisivat olemaan sen seuraukset. Siian velvoiteviljely ilman istukkaan alamittaa vaati meiltä viljelyn tarkoituksen selvennystä velvotteiden tulkitsijoille.

Edellämainitun vuoksi laadin vastavetona useille kalataloudesta vastaavalle viranomaisille tiedotteen, jossa lupasin Inarinjärven kalanhoitovelvotteisiin menevät kaikki alle kahdeksancentin 1-kesäiset siianpoikaset ilmaiseksi, ja näin myöskin tein. Kemijoen kalanhoitovelvoitteita toteuttaessamme olimme todenneet että kun 1-kesäinen siianpoikanen ylittää kahdeksancenttiä, niin se on helpompi ja lujempi käsitellä ja selviää paremmin ensimmäisestä talvesta, eikä jatkossa joudu niin herkästi petokalojen ruuaksi. Tämä oli se perusta joka pakotti velvoiteviljelijät kiinnittämään huomiota myöskin materiaalin laatuun joka lopulta koitui kalastajien eduksi.

Laitoin edellämainitseman tiedotteen myöskin RKTL:n Inarin kalanviljelylaitokselle.Tästä kimpaantuneena Eero Heinonen tuli kotiimme erittäin törkeästi uhkailemaan meitä. Hänen uhkailunsa oli seuraava: ”Saat olla varma ja tulet näkemään, että kapulaa tullee rattaisiin ja joka paikassa missä se vain vähänki on mahollista, minä takkaan ja vannon että varmasti näjet saat olla varma”, jokaisen lauseen perään tuli vielä, että” kiusa se on pieniki kiusa jne...” ja sitä hokemaa jatkui ja jatkui. Loputtomia uhkauksia. Ja on niitä kapuloita rattaisiin tullutkin. Tietenkään itse emme voi kaikkea tietää mitä kapuloita rattaisiin vuosien varrella hän on meille asetellut - itse tietää ne paremmin.

Siinä missä luonnonravintolammikko viljelijä tuottaa yhden 10-centtisen siianpoikasen, niin se vastaavasti voisi samassa lammikossa samoissa oloissa tuottaa viisi – kymmenen kappaletta 5-6 centtistä siianpoikasta. Suhde on juuri tällainen.

Kyllä, nälkiintyneetkin siianpoikaset istutuksiin menettelisivät jos ne vain selviäisivät ensimmäisen talven yli. Tietenkin niillä' velvoitteet voisi täyttää edelleenkin, mutta eri asia on, olisiko kalastajien siikasaaliit niiden ansiosta lisääntyneet, ei.

Rakentamani Etusolmijärvien luonnonravintolammikot olivat Inarin alueen tuottoisimpia ja parhaita, 2 kpl samansuuruista turvelautta vapaata järveä, yhteensä 70-80ha, jotka oli reilun sadanmetrin mittaisella kanavalla toisiinsa yhdistettynä.

Olin kehittänyt virityksen, jonka ansiosta ylemmän lammikon kalat siirtyivät parin viikon aikana itsestään 70-80 prosenttisesti alempaan lammikkoon ennen tyhjennysjuoksutuksen aloittamista, eivätkä päässeet enään takaisin. Tuleville lammikoiden käyttäjille ajan säästämiseksi olin myöskin kehittänyt lastauspaikan välittömään läheisyyteen 1-paunetin pyyntimenetelmän, ja siihen sumput johon siianpoikaset siirtyvät, eivätkä palaa sen jälkeen enään paunettiin. Sumput oli kehitetty sellaiseksi, jossa mateet hakeutuvat irroitettaviin omiin pusseihinsa ja ko pusseihin vain harva siianpoikanen eksyy. Tämä sen vuoksi, että vuosien myötä kun tulee enempi mateita, vähennettäviä kilomääriä ei painon puolesta tarvitse arvuutella.

Sumppusysteemi toimii silloin kun ei tarvitse edeltäpäin tietää minkä verran haettavia kalanpoikasia on kiinni otettuna. Lammikoilla käynnitkin pystyy harventamaan ja sovittamaan mahdollisten muiden samansuuntaisten matkojen yhteyteen, eikä ole suurta pelkoa että pyydykseen menisi niin paljon kalaa, että ne sen vuoksi menehtyisivät.

Lr-viljelyn kehityttyä lammikkoon jääneiden siianpoikasten hävittämisessä ei ole enään ongelmaa kuten ennen. Mateita jää aina jonkin verran lammikkoon ja kun niitä vuosien myötä alkaa olla vahingoksi asti, niin tarpeen vaatiessa tai muuten niin halutessa, niiden hävittämiseksi käytetään edelleenkin vielä rotenonia.

Olin itse varautunut lopettamaan lähiaikoina lr-viljelyn ja hiljattain tehnyt Metsähallituksen kanssa siirto-oikeudella uudet Etusolmijärvien vuokrasopimukset, hakenut, saanut ja lunastanut Pohjois-Suomen vesioikeudelta ko lammikoille uuden ympäristöluvan 25-vuodeksi. Tarjosin RKTL:n Inarin kalanviljelylaitokselle lammikoitani kalustoineen hintaan 5-viimeisen vuoden, kolmen keskimmäisen tuoton mukaan.

Tähän tekemääni kirjalliseen tarjoukseen RKTL:n Inarin kalanviljelylaitosta lammikot eivät kiinnostaneet ja sen vuoksi minkäänlaista yhteydenottoa lammikoiden suhteen meille ei ole heiltä koskaan tullut.

Lammikot sijaitsevat noin kolmekymmentä kilometriä Inarin kvl:ta. Olin kuitenkin valmistautunut siihen, että he ostavat vuokraoikeuden kertahintaan. Olin saanut kehitettyä kasvatusmenetelmän jo niin pitkälle, että lupasin näyttää heille, että pystyn tuottamaan ko lammikoillani noin 450.000 kpl n. 9,5centtistä 1-kesäistä siianpoikasta.

Olin laatinut RKTL:lle jo lammikoiden käytön ohjeet ja miten kalanpoikaset keskipituudeltaan kasvatetaan vuosittain ko lammikoissa vähintäänkin viidenmillin tarkkuudella. Olin myös päättänyt, että jos saan aina kasvatuskaudeksi käyttööni kauppaan kuuluvan mönkijän + siihen bensat 50 – 100 litraa/kesä. niin kaupan jälkeen minä kasvatan harrastusmielessä heille 1-kesäisiä siianpoikasia ko lammikoilla niin kauan kuin pystyn liikkumaan.

Jokainen lr-lammikko on kuitenkin aina oma yksikkönsä, joten jokaisella lammikolla on myöskin tuoton suhteen aina oma käyttö- ja hoitomenetelmänsä. Samalla olisin saanut opastaa heille lammikoiden 25-vuoden aikana kehitetyn tehokkaan ja tuottoisan käytön.

Lammikot sijaitsevat mökiltäni vajaan kymmenen kilometrin etäisyydellä. Olihan se elämää jota olisin harrastusmielessä halunnut edelleenkin jatkaa. Toisin sanoen lammikot olisivat siirtyneet hyvin edullisesti RKTL:n Inarin kalanviljelylaitokselle, hyvällä paikanpäällä olevalla täydellisellä lammikko kalustolla, johon kuului vielä lammikoilla olevat kuusimetrinen lämpöeristetty varasto-alumiinikontti ja kuusimetrinen lämpöeristetty ikkunalla, kaasukeittimellä ja jatkuvalämmitteisellä sissikaminalla varustettu taukotupa-teräskontti. Maksimituoton saamiseksi olin kehittänyt näille lammikoille oman täydellisen helposti hoidettavan kalkinkylvölaitteiston, johon kuului kalkin lautalle lastausta varten moottorilapio-kaivinkone, kalkkilauttavene ja lauttavenettä vetävässä Mercury20 hp- sähköstartti lammikkoveneessä olevat vesipumppu ja tehosäädettävä vesisuihku- kauko-ohjareineen.

Kysyessäni Inarin kvl:n johtaja Petri Heinimaalta lr-lammikkokaupoista heidän mielipidettään, hän ohjasi kysymään asiaa vastaavalta mestarilta. Kysyessäni häneltä hän sanoi, että he eivät lammikoitani tarvitse. Neuvotteluja vuokraoikeuden kauppahinnasta ja vuokraoikeuden siirrosta ei näin ollen voitu käynnistää. Inarin kalanviljelyn toimesta kyllä olivat aikoinaan kartoittaneet ja suunnitelleet samat Etusolmijärvet käyttöönsä otettaviksi ja olleet kovastikin lammikoiden rakentamisen kannattajina, mutta Lapin Vesipiirin ylinjohto oli siihen aikaan ollut rakennus kustannusten vuoksi rakentamista vastaan.

Ennen lammikoitteni entisöimistä kävi Inarin kvl:n johtaja Petri Heinimaa luonamme Ivalossa. Asiana hänellä piti olla aikaisemman ilmoituksensa mukaan keskustelu Inarinjärven siikavelvotteista.Tervehdyksen jälkeen, heti ensimmäiseksi sanoin hänelle, että meille sopii sovittelu. Hän ei ottanut siihen minkäänlaista kantaa ja hänen käyntinsä tarkoituskin jäi meille kokonaan epäselväksi. Olimme odottaneet, että pääsemme hänen kanssaan keskustelemaan lammikoittemme vuokraoikeuden kaupasta ja vuokraoikeuden siirrosta, mutta turhaan. Hän ei osoittanut minkäänlaista tarvetta tai mielenkiintoa lammikoitamme kohtaan, että hyviä tuotanto yksiköitä ei olisi tarvinnut entisöidä ja poistaa lr-viljely käytöstä.

RKTL:llä itsellään Etusolmijärvien lr-lammikoissa jatkossakin tuotanto olisi onnistunut, sen suhteen, että heillä ei tarvitse olla pelkoa ainakaan ulkopuolisista vahingon tekijöistä. Jos sitten itse olisivat muuten hyväksyneet ja sallineet itselleen hyvän 1-kesäisten siianpoikasten tuotannon ko lammikoissa.

Ottaen huomioon, että RKTL:llä on Inarissa ainakin toistaiseksi pysyvät siikavelvotteet, niin tämä

osoittaa ja vahvistaa käsityksen, että ko tutkimuslaitokselta valitettavasti edelleenkin puuttuu siian

luonnonravintolammikkoviljelyn pitkän tähtäimen ammattitaito, tai sitten on jotakin pahasti pielessä.

Kun lammikoillani ei RKTL:n Inarin kalanviljelylaitoksella ollut minkäänlaista käyttötarvetta, niin sanoimme vuokrasopimukset irti ja entisöimme hyvät tuottoisat yksiköt entisiksi järviksi ja luovutimme ne takaisin Metsähallitukselle.

RKTL:n Ylijohtaja Eero Helle ja Varajohtaja johtavalakimies Jyrki Horttanainen pyrkivät mitätöimään vuosikymmenten aikana hankkimani siian luonnonravintolammikkoviljelyn ammattitaitoni ja onnistuivat siten harhauttamaan MMM:n ja sitä kautta edelleen Oikeuskanslerinviraston päätöksentekijät.

He kirjelmöivät MMM:lle ” Yritys oli omien, liiteainestostakin osittain ilmenevien ilmoitustensa mukaan muuttanut tuotantoprosessiaan vuodeksi 2009 usealla sellaisella tavalla (ravinnelisäys, istutustiheys, jäännöskalojen poisto), jolla on tutkimuslaitoksen omien tuotantokokemusten mukaan olennaista merkitystä tuotannon riskialttiudelle. Huomion arvoista on, että yritys esitti väitteen merkintävahingoista ensimmäistä kertaa vasta sen jälkeen, kun tuotantokausi oli ohi ja tuotannon epäonnistuminen käynyt ilmi.”

Sen jälkeen onkin RKL:ltä perätöntä tarinaa. Ja edelleen tehostaakseen harhautustaan ” Kun tutkimuslaitoksen tietoon tuli, että yritys oli tämän perusteettoman epäilyn vuoksi alkanut lähestyä työntekijöidemme perheenjäseniä, tutkimuslaitos katsoi tarpeelliseksi olla yhteydessä yritykseen.” Tämä on meitä kohtaan RKTL:n ylijohtaja Eero Helteen ja apulaisjohtaja Johtavalakimies Jyrki Horttanaiselta perätöntä ja hyvin loukkaavaa mielivaltaista kekseliäisyyttä. Olen kirjeitse kysynyt heiltä, että keitä ovat ne tyntekijöidenne perheenjäsenet joita yhtiömme on vihamielisesti lähentynyt koska itse emme tiedä sellaista tapahtuneen. He eivät ole pystyneet perättömyyksiinsä vastaamaan.

RKTL:n toimesta harhautetuksi tullut MMM ja sitä kautta edelleen Oikeuskanslerinvirasto. Oikeuskanslerinviraston päätös oli sama ”luonnonravintolammikon käyttötavoissa ja tuotantotekijöissä, kuten istutustiheydessä ja lannoitusmäärissä, on ollut muutoksia aiempiin vuosiin nähden. Ministeriö katsoi, että poikastuotannon voimakkaan heikkenemisen syynä Etusolmijärven luonnonravintolammikossa on ollut jokin muu tekijä kuin toteutettu siikojen värimerkintä, eikä esitetylle korvausvaatimukselle ollut perusteita. MMM ei tästä syystä nähnyt syytä ryhryä asiassa toimenpiteisiin.” . Edelliseen perustuen Oikeuskanslerinvirasto on jättänyt tämän törkeän vahingonteon tutkimatta. Myöhemmin Oikeuskanslerinvirasto vielä ilmoitti, että he arkistoivat asian.

Oikeuskanslerinvirastossa on nyt tällä hetkellä 21.7.2014 törkeä vahingonteko arkistoituna.

Tämä törkeä vahingonteko tulisi saada selvitettäväksi ja tekijät siitä vastuuseen, ettei se jäisi luurankona Suomen Oikeuskanslerinviraston arkistoon.

Vetosin Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Haloseen, että hän auttaisi asian oikeuden mukaiseksi saattamisessa. Hän vastasi, että asia ei kuulu presidentin tehtäviin, mutta hän toivoi että oikeuden mukaisuus tässä saavutettaisiin.

Vetosin Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistöön. Tasavallan presidentin kansliasta vastattiin, että ”Tasavallan presidentin tehtävistä ja toimivallasta säädetään perustuslaissa ja muissa laeissa. Tasavallan presidentti ei voi puuttua asiaan, joka ei kuulu hänen tehtäviinsä eikä toimivaltaan. Näin ollen hän ei voi auttaa asiassanne.”

Kun olin lukenut kirjeen ja todennut sen sisällön murheellisuuden, sairastuin. Sydän meni entistä heikommaksi ja minusta tuli petipotilas. Elämäntyöni ja saavutettu vanhuuden turva oli hetkessä mennyttä. Tämäkö on oleva kohtaloni ja palkkioni koko elämäni työstä, kysyin itseltäni.

Viikko siinä vierähti, kun viimein tuli mieleen, että onhan olemassa vielä Suomen kansa johon minun on nyt turvauduttava ja jolta voin pyytää apua.

Nousin vuoteesta ja pikkuhiljaa, vähän kerrallaan kuntouduin. Uskon ja luotan nyt teihin, josko sittenkin Suomessa oikeus voittaisi meitä kohtaan tehdyn suuren vääryyden.

Elämme vuotta 2014 ja totean, että saamelaisena meillä ei edelleenkään ole ihmisarvoa ja sen vuoksi minun koko elämäntyöni on RKTL:n mielivallan toimesta pyritty lyömään alas, uhkailtu kiusattu, väheksitty, halveksittu ja mitätöity. Saamelaisena itse en saa ansaita omia saavutuksiani ja nyt syyttömänä joudun kärsimään RKTL:n ilkeitä tekoja ja heidän perättömiä lausumia joihin he eivät pysty vastaamaan ja jolla he ovat onnistuneet harhauttamaan päättäviä viranomaisia.

Nyt vetoan Suomen kansaan, että Teistä jotka tahtoisitte oikeuden toteutuvan, saisitte Oikeuskanslerinviraston avaamaan arkistonsa siten, että se ottaisi tutkittavakseen tämän RKTL:meitä kohtaan tehdyn arkistoimansa törkeän vahingonteon. Kun yritykseltä puuttui oikeusturvavakuutus, niin minkäänlaista varaa meillä ei ollut, eikä edelleenkään ole käyttää lakimiestä tässä asiassa.

Sen vuoksi nyt tarvitsemme ja pyydämme apuanne.

Tämä on hätähuuto: Auttakaa meitä jos vain voitte.!

Ivalo 21.7.2014

Veikko Matti Sarre, lopetetun Kala-Sarre Oy:n

toimitusjohtaja, entinen saamelainen yrittäjä